43/52 Sammakkometsä

Tällä viikolla kokeilin ensimmäisen kerran miniatyyrikuvausta. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi käydä ostamassa miniatyyrejä ja luoda vaihteeksi hieman erilaisia kuvia ja saada kenties joku katsoja jopa hämääntymään kuvan mittasuhteista. Homma oli kyllä hauskaa, mutta mittasuhteiden vääristäminen oli tosi vaikeaa ja toisaalta myös muovieläinten todellisen luonteen peittäminen.

No mutta tarina oikeastaan alkoi perjantaina, kun kävin Itiksessä ja mieleen juolahti piipahtaa lelukaupassa katsomassa, jos sileltä löytyisi sopivia "malleja". Ajatuksena oli ostaa lasten pikkueläimiä ja kuvata niitä luonnossa, esim. sienen alla tms. muulla, jossa mittasuhteet vääristyisivät ja hämäisivät katsojaa. No kaupasta löytyi pieniä muovieläimiä ja ne ovat nykyään hämmästyttävän aidon näköisiä. Toista se oli omassa lapsuudessa - tai ainakin kun olin pienempi lapsi :)

Ostin muutaman jänöpupusen, sammakon ja mangustin :). Mangusti on ehkä söpöin eläin, joten en voinut vastustaa kiusausta, vaikka mangustin luontainen elinympäristö ei taida ihan suomalainen havumetsä ollakaan.

Kotosalla sitten laitoin goretexiä päälle, jotta voi maata rauhassa maastossa naama turpeessa. Mukaan otin vain K-5 rungon höystettynä Tamronin 90mm macrolla ja painuin läheiseen metsikköön. Ikäväkseni huomaisin nopeasti, että sieniä ei näkynyt enää missään, joten aloin miettimään muita vaihtoehtoja. Käytännössä sitten piilottelin eläimiä sammalen ja jäkälän sekaan ja aloin laukomaan laukaus-erehdys tyylillä. 

Alkuun kuvasin eläimiä liian läheltä ja niiden muovisuus paistoi kuvissa aivan liian selkeästi. No hiljalleen alkoi ajatus kirkastua millä tavalla oli paras kuvata - mahdollisimman matalalta ja hieman kauempaa eläimestä. Etualalle ja kohteen väliin oli myös hyvä yrittää saada jotain hämäämään katsojan silmää. Vaihtelin eläimiä rusakosta mangustiin ja taas metsäjänikseen. Sammakko jäi vähemmälle huomiolle, mutta tuskin se tästä loukkaantui - sitähän tunsi itsensä taas lapseksi, kun makaili rähmällään metsässä muovieläinten kanssa :) No kuvaaminen oli kyllä hauskaa ja muutama kuva onnistui ihan kohtalaisesti omin odotuksiin nähden. Paras kuvauspaikka löytyi pienen kallion luota, jossa laitoin eläimet puun rungolle ja väliin jäi kallion päällä kasvavaa jäkälää. Samalla sain kuviin pehmeän ja syksyn väreillä höystetyn taustan.

Viikon kuvassa on kuitenkin tuo sammakkoystävämme ja valitsin sen hämyisen tunnelman ja mukavan taustavärin vuoksi. Kuvassa sammakko oli hieman jäkälien takana ja se pehmensi sammakon ympäristöä pienentäen syväterävyys vaikutelmaa. Kuva on kuvattu asetuksilla: f2.8, 1/500s, ISO200, -0,7ev. Jälkikäsittelyssä tummensin nurkkia selvästi ja säädin kuvan tunnelmaa synkemmäksi - niin kuin sammakko olisi löytynyt jostain synkästä rämeestä kömpimässä ylös lutakosta saalistamaan. En tiedä onnistuuko moinen mielikuva välittymään kuvasta, mutta ei se mitään. 

Ohessa myös muita otoksia ja mangustikin näyttää sopeutuneen suomalaiseen metsämaisemaan ihan mukavasti. Samanlainen tarkkaileva katse kuin aavikollakin :)

42/52 Moody Blues

Tällä viikolla kävin taas Emäsalossa kuvailemassa meren metkuja. Oheinen viikon kuva pisti silmään parhaana otoksena tältä reissulta.

Perjantaina oli hieman tuulinen päivä ja ajattelin, että merenrannassa voisi olla jonkun verran aaltoja. Teki mieli lähteä jonnekin kuvaamaan ja Emäsalossa en ollut käynyt vähään aikaan. Aurinko alkoi jo painua mailleen, joten pakkasin nopeasti kamat kasaan ja suuntasin Emäsaloon.

Laukkuun eksyi tällä kertaa mukaan DA 12-24mm ja DA 15mm laajikset sekä DA*50-135mm ja DA*300mm putket. Lisäksi otin mukaan ND8 ja ND400 suotimia ja jalustan. Kamat pakkasin Tamracin olkalaukkuun, jotta pääsisin nopeammin suotimiin käsiksi. 

Perillä huomaisin, että merenkäynti oli ehkä vaisumpaa kuin odotin, mutta ihan ok aaltoja paiskoi yhdelle nurkalle kallioita. Laitoin nokalle DA 12-24mm laajiksen ja ND8 suotimen pidempien suljinaikojen vuoksi. En ollut aikaisemmin käyttänyt suodinta ko. putkessa ja pelkäsin reipasta vinjetointia, mutta en huomannut juurikaan eroa ilman suodinta kuvattuihin kuviin. Toisaalta en kuvannut yhtään täydellä aukolla, jolloin vinjetointi on voimakkaampaa. Jalustan pystyputken käänsin vaakatasoon, jotta pääsin mahdollisimman lähelle ja alas rantakiviä tarvitaessa. Aurinko laski juuri horisonttiin, mutta siinä ei ollut juuri kuvaamisen aihetta, joten keskityin aaltojen ja rantakivien kuvaamiseen. Otin kuvia erilaisista kuvakulmista ja hieman eri suljinajoilla erilaisten efektien saamiseksi. 

Kuvattuani n. puoli tuntia alkoi pimeys laskea ja rantakivillä ei ole oikein turvallista kävellä pimeässä, joten suuntaisin kohti autoa. Takaisin päin kävellessä vilkaisin vielä taaksepäin ja se kannatti. Viikon kuva syntyi kun huomaisin näin nuo kivet nyt erikulmasta ja mietin heti, että pidemmällä polttovälillä saan kutistettua kivien välistä etäisyyttä mukavasti. Vaihdoin nokalle DA*50-135mm putken ja hain sopivan paikan jalustalle. Kuvaisin kiviä hieman eri polttoväleillä ja eri suljinajoilla n. 20 ruutua, joista oheinen viikon kuva valikoitui parhaaksi.

Kuva on siis otettu K-5 + DA*50-135mm kombolla ja asetuksilla: f10, 25s, ISO100 ja polttovälillä 95mm. Jälkikäsittelyssä ei tarvinnut tehdä ihmeitä muokkauksia, vaan rajasin kuvaa hivenen ja parantelin fiilistä negatiivisella clarity säädöllä sekä pienillä kontrastisäädöillä. Valkotasapainoa säädin myös aavistuksen ja lopuksi terävöitin kuvan. 

Reissusta jäi muutamia muitakin ihan ok kuvia kortille ja niitä ohessa.

41/52 Laiturilla

Tällä viikolla kuva on taas vaihteeksi auringonlasku aiheinen. Lauantaina oli upea auringonlasku ja kuva on Vesijärven rannalta, Lahdesta. Kuvailin pitkän tovin rannalla ja valo oli kaikin puolin mukava ennen ja jälkeen auringonlaskun.

Kuva on otettu K-5 + DA 15mm limited yhdistelmällä ja asetuksilla: f5, 1/100s, ISO100. Tein kuvaan ihan perussäädöt ilman suurempia kikkailuja. DA 15mm limited linssin väritoisto on kyllä huikea ja värejä ei tarvitse ainakaan vahvistaa, vaan kuva on aika karkkinen jo tällaisenaan. Voisi jopa hieman vähentää värien voimaa vibrance säädöllä, mutta annetaan nyt niiden hehkua. Tytöt tulivat laituirlle myös kuvaamaan auringonlaskua ja tutkailevat tuossa omia kuvia kameran näytöltä.

Ohessa myös muita lauantain aikana otettuja kuvia samalta rannalta.

 

Kalustofiilareita: Pentax Q osa II

Nyt on kertynyt hieman lisää kokemuksia Q:sta, joten ajattelin kirjootella muutaman sanan tämän pikku tehopakkauksen ominaisuuksista. 

Olen kuvannut jpeg ja raw muodossa suunnilleen 50/50 ja täytyy kehua Q:n jpeg koneistoa yllättävän päteväksi. Hieman jpeg kuvista puuttuu sitä viimeistä "iskua" ja kuvat näyttävät latteilta suoraan kamerasta, mutta tämä hoituu varsin nopeilla ja pienillä perusäädöillä kuntoon. Kamera hoitaa objektiivin vääristymäkorjauksen ja terävöittää kuvan sopivasti. Raw kuvat taas ovat huomattavan pehmeitä ja vaativat yllättävän paljon terävöitystä verrattuna K-5:sen vastaaviin. Raw tiedostoissa ei ole myöskään kovin paljon  varaa pelastaa sävyjä huippuvaloista, mutta pientä korjausta on mahdollisuus tehdä. Varjoja pystyy paremmin avaamaan, mutta kohinan kustannuksella.

ISO herkkyys on kelvollista ISO125-800 välillä, mutta ISO1600 vaatii jo kohinanpoistolla kikkailua. Varjoissa on suht vahvaa kohinaa jo alhaisilla ISO arvoilla, joten korkeilla ISO arvoilla ei kannata juuri varjoihin koskea. Mutta tämä on ihan odotettua pieni kenno huomioiden. Sinänsä ISO125 kuvat ovat todella siistejä ja dynamiikaltaan hyviä eikä korkeilla ISO arvoillakaan tulokset häpeä yhtään muille pikkukennoisille. Kameran jpeg koneisto tekee tälläkin saralla varsin hyvää työtä. Raw tiedostoista en ole saanut kovinkaan paljon parempia lopputuloksia aikaan verrattuna kameran omaan jpeg muunnokseen omilla säädöillä höystettynä. Itselläkin on tässä riski olemassa, että tulee käytettyä liikaa auto kuvausohjelmaa ja jpeg muotoa, eikä niinkään aukko esivalintaa ja raw tiedostoja. Oma LR3 vielä jostain syystä kaatuu aina, kun alan korjailemaan linssivääristymiä raw tiedostoista, joten tämäkin ohjaa mulla nyt kuvaamaan jpeg muodossa Q:lla.

Kameran käyttäminen onnistuu yhdelläkin kädellä vaivattomasti. Valotuksen korjausnappia saa painettua helposti peukalolla ja varsinainen korjaus sitten säätörullasta ilman, että kamera kimpoaa kädestä. Kameran pinta on mukavan pitävä ja pieni "kahva"muotoilu auttaa sormien pitoa. Akku on ollut välillä vähän hankala irroittaa kamerasta mun nakkisormilla ja se johtunee varsin pienestä jousesta, jonka vuoksi akku ei oikein ponnahda esille, mutta tämän kanssa voi elää. Tarkennus on luotettava ja riittävän nopea peruskuvaamiseen. Liikkuvan kohteen kuvaamiseen nopeus ei kyllä tahdo riittää, mutta itse en sitä tällaiselta kameralta kaipaakaan.

Kittiobjektiivi piirtää todella terävästi reunoista saakka. Kennon koosta johtuen bokeh kuvista on turha haaveilla, joten syväterävyyden ollessa laaja, on todella hyvä juttu, että objektiivi piirtää koko kuva-alan terävästi. Vastavaloon objektiivilla on todellisia vaikeuksia heijastusten kanssa ja kuviin tulee varsin ikävän näköistä punaista heijastusta. Jonkunlainen vastavalosuoja voisi auttaa hieman asiaa, mutta joka tapauksessa DA limited sarjan tyyppistä heijastuksen sietoa on turha odottaa. Suljin on objektiivissa ja sen ääni on mukavan hiljainen.

Erilaisia efektejä en ole vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta ne on aika samoja kuin K-5:ssa. Videota en myöskään ole kuvannut enkä varmaan tule juuri kuvaamaankaan, joten siitä en osaa sanoa mitään.

Ohessa läjä sekalaisia Q:lla otettuja kuvia. Kuvat aukeavat suuremmaksi klikkaamalla. Kuvat on kaikki otettu raw muodossa ja säädetty LR3:ssa hieman säpäkämmäksi. Objektiivikorjausta en ole kuviin tehnyt.