sunnuntai 13. helmikuuta 2011

6/52 Bling, Bling

  
Se olisi sitten taas viikon kuvan aika. Tällä viikolla aurinko paistoi ja oli pitkästä aikaa ihan mukava kuvata myös ulkona. Alkuviikosta satoi lunta ja loppuviikosta pakkanen paukkui, mutta vielä ihan siedettävissä rajoissa. Kalusto kyllä kestää pakkasta, mutta äijä ei. 

Tämä kuva on otettu lauantaina, kun aurinko oli painumassa mailleen. Lähdin taas lähimetsään etsimään jotain kuvausaihetta. Luonto olikin lumisateen jäljiltä koskematon ja aurinko valaisi kauniisti puhdasta lumen pintaa. Matkassa oli tällä kertaa kevyt kalusto eli K-5 rungon kaverina DA 15mm Limited, DA 35mm Limited, DA 70mm Limited sekä DA*200mm ihan kokeilu mielessä. En ole tuolla 200mm putkella vielä juurikaan kuvannut, niin ajattelin kokeilla sitä sopivan paikan tullen. 
 
Kuvailin lumista metsää ja en oikein ollut tyytyväinen tuloksiin. Metsä on tosi haastava kuvattava ja kuva vaatiikin yleensä jonkun erikoisen kohteen tai poikeuksellisen kauniin valon ollakseen kiinnostava. Sitten huomasin, että navakat tuulenpuuskat irrottivat kevyttä pakkaslunta puista ja lumi kimmelsi vastavalossa kauniin kultaisena. Asetuin ensin tiheämpään metsään, jossa valo rikkoutui puihin antaen pehmeän valon. Sainkin muutaman ihan onnistuneen otoksen ja lähdin takaisin autolle päin.

Sitten tulin hieman aukeammalle paikalle, missä tuuli pudotteli taas lunta mukavasti puista. Päätinkin jatkaa vielä kuvaamista, vaikka sormet alkoivat olla jo hieman jäässä. Valo tuolla kohdalla oli paljon suorempi, mutta aurinko oli jo niin alhaalla, ettei puhkipalamisen vaaraa juuri ollut. Lunta putosi vaan niin vähän kerrallaan, että kuvan lopputulos ei oikein ollut tasapainossa - ainakaan omien ajatusten kanssa. Sitten ajattelin, että ehkä luontoa voisi vähän auttaa ja päätinkin kokeilla uutta metodia. 
 
Laitoin manuaalitarkennuksen sekä sarjakuvauksen päälle ja potkaisin kuvan vasemmassa reunassa näkyvää koivua. Ja sehän toimi :) Lunta ryöpsähti puusta oikein kunnolla (hieman liikakin) ja tämä kuva on viimeisistä pehmeästi putoavista lumikiteistä. Aurinko valaisee  mukavasti kuvan yläreunasta antaen lumikiteille kultaisen kimalluksen. Kuva on otettu DA 70mm Limited linssillä ja valotusta korjasin -0.3ev alaspäin. Aukon asetin varsin pieneksi f9.0, koska nopea tilanne yhdessä manuaalitarkennuksen kanssa vaati isompaa terävyysaluetta ja hieman tuuria. Halusin myös lumikiteiden liikkeen pysähtyvän, joten nostin ISO arvon ISO800. Näin suljinaika asettui 1/640 sekuntiin, mikä riitti tähän tavoiteeseen ihan ok. Jatkoin samalla metodilla vielä useita kuvia, mutta tämä ekan sarjan kuva oli lopulta paras otos. Tarkennus kuvassa ei ole ehkä ihan optimaalisesti, mutta toisaalta kuvassa on jollain tavalla eteerinen fiilis, kun tarkennus ei ole missään taustalla näkyvässä kohteessa, vaan jossain siinä välillä.
 
Sellainen tarina tällä viikolla. Minulla ei muuta. Ohessa vielä pari b&w kuvaa tältä viikolta.



4 kommenttia:

  1. Tosi hieno lumenleijailukuva, ja valon lisäksi vaikuttavaa siinä on nimenomaan se tarkennus!

    VastaaPoista
  2. Moi,

    Hienoja kuvia ja mukavaa tekstiä! Olisi yksi kysymyn näin Pentax käyttäjänä. Olen kohtapuolin varmaankin päivittämässä k10 tuohon k-5:seen. K-5han on 1.3 kroppikenno? Mikähän K-10ssä on, lähinnä ajattelin miten objektiivit toimivat suuremmalla kennolla. Tuleekohan esim sigman 10-20mm mustat reunat..? Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Kiitti Juho ja Hiutale myös aikaisemmasta kommentista!

    K-5 on sama 1,5 croppi kuin K10. Sen puoleen ei siis ole mitään merkitystä vaihdolla. Vinjetointia tulee siis täydellä aukolla laajakulmaobjektiivilla K-5 ja K10 rungoilla saman verran. Ko. objektiivissa tummentuminen kulmissa lienee n. 1,5 aukon verran 10mm ja f4.
    Mutta joka tapauksessa K-5 varmasti muuten päivittämisen arvoinen. Ei niinkään megapikselien vuoksi (10mpix on ihan riittävä), vaan muiden ominaisuuksien puolesta.

    VastaaPoista