No niin, maanantai-ilta etenee ja American Idolit laulavat taustalla. Kirjoitellen tässä nyt samalla tarinaa koskikara kuvan taustalta. Kävin taas viikolla tutulla purolla toiveena saada muutama koskikara kuva aikaiseksi ja kotimatkalla kenties joitain auringonlasku otoksia. No auringonlasku oli vaisu, mutta purolla oli kaksi koskikaraa patsastelemassa, joten toinen tavoite reissulta täyttyi.
Mukana reissussa oli DA* setti ja Manfrotto jalusta. Tuuppasin DA*300mm keulalle heti autolla, kun ajatuksena oli tällä kertaa kuvata pääasiassa koskikaroja. Laitoin myös kameran valmiiksi jalustaan. Puro on sen verran metsän keskellä, että valo oli illansuussa jo aika heikko, joten asetin valmiiksi myös herkkyysasetuksen ISO800 ja aukon f4. Sitten vain toivoin, että saan otettua kuvat jalustalta, sillä valo eri riittänyt 300mm putkelle riittävän nopeille suljinajoille. Toki herkkyyttä olisi voinut nostaa, mutta en halunnut nostaa kohinatasoa liikaa. Lisäksi koskikaran tuli pysähtyä hetkeksi paikalleen, jotta terävä kuva olisi mahdollinen.
Purolla huomasin heti yhden koskikaran, mutta se lenähti saman tien karkuun. Lähdin pikaisesti perään ja kara istui seuraavan mutkan takana. Sain siitä lauottua useita kuvia, mutta ne oli tylsiä kaikinpuolin. Kara lensi taas yläjuoksulle päin, mutta toinen kara istuskeli alajuoksulla päin, joten siirryi edelleen sitä kohti. Tämä kara oli hieman rohkeampi yksilö ja se päästi lähemmäksi ennen kuin hermostui liikaa. Pääsin kuvaamaan karaa kivellä istumassa sekä oksan päällä, kuten tässä viikon kuvassa.
Kuva on otettu n. 10 metrin päästä karasta puron penkalta. Sain asetettua jalustan tukevasti ja otin useita kymmeniä kuvia karasta oksan päällä. Suurin osa oli epätarkkoja tai muuten epäonnistuneita. Muutama joukossa oli riittävän tarkka ja valitsin tämän, jossa kara katsoo hieman poispäin kamerasta ja heijastuksessa nokka sekä valkoinen rinta näkyvät ylväästi. Kuva ei ole ultraterävä, mutta pienellä jälkikäsittelyllä ok. Kuva oli hieman alivalottunut, joten nostin valotusta, lisäsin kontrastia ja rajasin kuvaa jonkun verran lightroomissa. Lisäksi poistin kohinaa LR:n erinomaisella kohinanpoistolla ja tein jälkiterävöityksen elementsissä.
Kuva on otettu asetuksilla f4, 1/50s, ISO1600. Nostin tässä ISO arvoa, kun terävää kuvaa ei tahtonut muuten saada aikaiseksi. Kara ehti aina liikkua tai kamera muuten tärähtää. Putkessa ei ollut jalustatuki paikalla, joten painopiste kameran pohjasta kiinnitettynä oli liian etupainoinen ja putki tärähti helposti laukaistessa. No mutta kuva tuli aikaiseksi ja olosuhteisiin nähden omasta mielestä ihan kelpo otos. Ympäristö ja valo ei tosiaan ole kauneimmillaan, mutta heijastus ja sommittelu ihan ok.
Taas kohti uutta viikkoa ja uusia kuvausideoita. Odottelen innolla, että lumet sulaisivat ja kevään ensimmäiset kukat ilmestyisivät värittämään metsiä, niin pääsen kokeilemaan uutta Metzin 15 MS-1 rengassalamaa tositoimissa Tamronin makron keulalla. Nopeasti kotona testaillen ihan toimiva laite ja antaa varmaan uutta ulottuvuutta ja mahdollisuuksia makrokuvaukseen. Pidempi tirppaputki on myös hankintalistalla kun kevätmuutot lähetyvät, mutta saa nähdä ehtiikö sitä hankkia tähän kevääseen. Ajatuksena on Sigman 500mm f4.5, kun muita kunnon vaihtoehtoja ei Pentaxiin oikein ole (uutena ainakaan). Yhtenä vaihtoehtona on myös Canonin tai Nikonin rungon ostaminen Penan rinnalle, niin tirppaputki vaihtoehtoja löytyisi paremmin. Zuumia en tähän käyttöön harkitse, mutta hieman tekisi mieli odottaa, josko Pentax tekisi vielä pitkän putken itsekin. Huhuja vähintään 400mm putkestä liikkuu, mutta mitään faktaa asiasta ei ole.
Mukana reissussa oli DA* setti ja Manfrotto jalusta. Tuuppasin DA*300mm keulalle heti autolla, kun ajatuksena oli tällä kertaa kuvata pääasiassa koskikaroja. Laitoin myös kameran valmiiksi jalustaan. Puro on sen verran metsän keskellä, että valo oli illansuussa jo aika heikko, joten asetin valmiiksi myös herkkyysasetuksen ISO800 ja aukon f4. Sitten vain toivoin, että saan otettua kuvat jalustalta, sillä valo eri riittänyt 300mm putkelle riittävän nopeille suljinajoille. Toki herkkyyttä olisi voinut nostaa, mutta en halunnut nostaa kohinatasoa liikaa. Lisäksi koskikaran tuli pysähtyä hetkeksi paikalleen, jotta terävä kuva olisi mahdollinen.
Purolla huomasin heti yhden koskikaran, mutta se lenähti saman tien karkuun. Lähdin pikaisesti perään ja kara istui seuraavan mutkan takana. Sain siitä lauottua useita kuvia, mutta ne oli tylsiä kaikinpuolin. Kara lensi taas yläjuoksulle päin, mutta toinen kara istuskeli alajuoksulla päin, joten siirryi edelleen sitä kohti. Tämä kara oli hieman rohkeampi yksilö ja se päästi lähemmäksi ennen kuin hermostui liikaa. Pääsin kuvaamaan karaa kivellä istumassa sekä oksan päällä, kuten tässä viikon kuvassa.
Kuva on otettu n. 10 metrin päästä karasta puron penkalta. Sain asetettua jalustan tukevasti ja otin useita kymmeniä kuvia karasta oksan päällä. Suurin osa oli epätarkkoja tai muuten epäonnistuneita. Muutama joukossa oli riittävän tarkka ja valitsin tämän, jossa kara katsoo hieman poispäin kamerasta ja heijastuksessa nokka sekä valkoinen rinta näkyvät ylväästi. Kuva ei ole ultraterävä, mutta pienellä jälkikäsittelyllä ok. Kuva oli hieman alivalottunut, joten nostin valotusta, lisäsin kontrastia ja rajasin kuvaa jonkun verran lightroomissa. Lisäksi poistin kohinaa LR:n erinomaisella kohinanpoistolla ja tein jälkiterävöityksen elementsissä.
Kuva on otettu asetuksilla f4, 1/50s, ISO1600. Nostin tässä ISO arvoa, kun terävää kuvaa ei tahtonut muuten saada aikaiseksi. Kara ehti aina liikkua tai kamera muuten tärähtää. Putkessa ei ollut jalustatuki paikalla, joten painopiste kameran pohjasta kiinnitettynä oli liian etupainoinen ja putki tärähti helposti laukaistessa. No mutta kuva tuli aikaiseksi ja olosuhteisiin nähden omasta mielestä ihan kelpo otos. Ympäristö ja valo ei tosiaan ole kauneimmillaan, mutta heijastus ja sommittelu ihan ok.
Taas kohti uutta viikkoa ja uusia kuvausideoita. Odottelen innolla, että lumet sulaisivat ja kevään ensimmäiset kukat ilmestyisivät värittämään metsiä, niin pääsen kokeilemaan uutta Metzin 15 MS-1 rengassalamaa tositoimissa Tamronin makron keulalla. Nopeasti kotona testaillen ihan toimiva laite ja antaa varmaan uutta ulottuvuutta ja mahdollisuuksia makrokuvaukseen. Pidempi tirppaputki on myös hankintalistalla kun kevätmuutot lähetyvät, mutta saa nähdä ehtiikö sitä hankkia tähän kevääseen. Ajatuksena on Sigman 500mm f4.5, kun muita kunnon vaihtoehtoja ei Pentaxiin oikein ole (uutena ainakaan). Yhtenä vaihtoehtona on myös Canonin tai Nikonin rungon ostaminen Penan rinnalle, niin tirppaputki vaihtoehtoja löytyisi paremmin. Zuumia en tähän käyttöön harkitse, mutta hieman tekisi mieli odottaa, josko Pentax tekisi vielä pitkän putken itsekin. Huhuja vähintään 400mm putkestä liikkuu, mutta mitään faktaa asiasta ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti