Tällä viikolla kokeilin ensimmäisen kerran miniatyyrikuvausta. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi käydä ostamassa miniatyyrejä ja luoda vaihteeksi hieman erilaisia kuvia ja saada kenties joku katsoja jopa hämääntymään kuvan mittasuhteista. Homma oli kyllä hauskaa, mutta mittasuhteiden vääristäminen oli tosi vaikeaa ja toisaalta myös muovieläinten todellisen luonteen peittäminen.
No mutta tarina oikeastaan alkoi perjantaina, kun kävin Itiksessä ja mieleen juolahti piipahtaa lelukaupassa katsomassa, jos sileltä löytyisi sopivia "malleja". Ajatuksena oli ostaa lasten pikkueläimiä ja kuvata niitä luonnossa, esim. sienen alla tms. muulla, jossa mittasuhteet vääristyisivät ja hämäisivät katsojaa. No kaupasta löytyi pieniä muovieläimiä ja ne ovat nykyään hämmästyttävän aidon näköisiä. Toista se oli omassa lapsuudessa - tai ainakin kun olin pienempi lapsi :)
Ostin muutaman jänöpupusen, sammakon ja mangustin :). Mangusti on ehkä söpöin eläin, joten en voinut vastustaa kiusausta, vaikka mangustin luontainen elinympäristö ei taida ihan suomalainen havumetsä ollakaan.
No mutta tarina oikeastaan alkoi perjantaina, kun kävin Itiksessä ja mieleen juolahti piipahtaa lelukaupassa katsomassa, jos sileltä löytyisi sopivia "malleja". Ajatuksena oli ostaa lasten pikkueläimiä ja kuvata niitä luonnossa, esim. sienen alla tms. muulla, jossa mittasuhteet vääristyisivät ja hämäisivät katsojaa. No kaupasta löytyi pieniä muovieläimiä ja ne ovat nykyään hämmästyttävän aidon näköisiä. Toista se oli omassa lapsuudessa - tai ainakin kun olin pienempi lapsi :)
Ostin muutaman jänöpupusen, sammakon ja mangustin :). Mangusti on ehkä söpöin eläin, joten en voinut vastustaa kiusausta, vaikka mangustin luontainen elinympäristö ei taida ihan suomalainen havumetsä ollakaan.
Kotosalla sitten laitoin goretexiä päälle, jotta voi maata rauhassa maastossa naama turpeessa. Mukaan otin vain K-5 rungon höystettynä Tamronin 90mm macrolla ja painuin läheiseen metsikköön. Ikäväkseni huomaisin nopeasti, että sieniä ei näkynyt enää missään, joten aloin miettimään muita vaihtoehtoja. Käytännössä sitten piilottelin eläimiä sammalen ja jäkälän sekaan ja aloin laukomaan laukaus-erehdys tyylillä.
Alkuun kuvasin eläimiä liian läheltä ja niiden muovisuus paistoi kuvissa aivan liian selkeästi. No hiljalleen alkoi ajatus kirkastua millä tavalla oli paras kuvata - mahdollisimman matalalta ja hieman kauempaa eläimestä. Etualalle ja kohteen väliin oli myös hyvä yrittää saada jotain hämäämään katsojan silmää. Vaihtelin eläimiä rusakosta mangustiin ja taas metsäjänikseen. Sammakko jäi vähemmälle huomiolle, mutta tuskin se tästä loukkaantui - sitähän tunsi itsensä taas lapseksi, kun makaili rähmällään metsässä muovieläinten kanssa :) No kuvaaminen oli kyllä hauskaa ja muutama kuva onnistui ihan kohtalaisesti omin odotuksiin nähden. Paras kuvauspaikka löytyi pienen kallion luota, jossa laitoin eläimet puun rungolle ja väliin jäi kallion päällä kasvavaa jäkälää. Samalla sain kuviin pehmeän ja syksyn väreillä höystetyn taustan.
Viikon kuvassa on kuitenkin tuo sammakkoystävämme ja valitsin sen hämyisen tunnelman ja mukavan taustavärin vuoksi. Kuvassa sammakko oli hieman jäkälien takana ja se pehmensi sammakon ympäristöä pienentäen syväterävyys vaikutelmaa. Kuva on kuvattu asetuksilla: f2.8, 1/500s, ISO200, -0,7ev. Jälkikäsittelyssä tummensin nurkkia selvästi ja säädin kuvan tunnelmaa synkemmäksi - niin kuin sammakko olisi löytynyt jostain synkästä rämeestä kömpimässä ylös lutakosta saalistamaan. En tiedä onnistuuko moinen mielikuva välittymään kuvasta, mutta ei se mitään.
Ohessa myös muita otoksia ja mangustikin näyttää sopeutuneen suomalaiseen metsämaisemaan ihan mukavasti. Samanlainen tarkkaileva katse kuin aavikollakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti