Kun urheilugaala ei nyt jaksanut kiinnostaa ihan täysillä, niin kirjoitellaan taas lyhyesti jotain tänne blogiin kuvasta Sininen hetki.
Oheinen kuva pääsi flickr blogin Your Best Shot 2010 Let it Snow kuvagalleriaan ja sitä kautta kuva on saanut paljon katseluja osakseen. Ajattelin tässä illan ratoksi kirjoittaa lyhyesti kuvan syntyhistoriasta. Kuva on omasta mielestä yksi onnistuneimmista teoksistani - ei ehkä teknisesti, mutta tunnelmaltaan ja satuin kerrankin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Viime helmikuussa oli aurinkoinen talvipäivä ja lähdin töistä hieman aikaisemmin kuvailemaan. Otin suuntimaksi Tuusulajärven, kun en ollut siellä päin koskaan käynyt. Ajattelin, että sielä voisi olla potentiaalisia auringonlaskun kuvauspaikkoja. Paikan päällä totesin kuitenkin, että aurinko oli tylsän pilviverhon takana eikä maisema länsirannalla ollut sillä säällä mikään kovin erikoinen. Räpsin muutaman otoksen, mutta aika nopeasti totesin, että turha täällä on pitempään jäykistellä. Pakkasta oli aika tuhdisti, joten lähdin kotia päin hieman pettyneenä päivän saaliiseen.
Matkalla Tuusulantiellä huomasin, että Haltialan pelloille oli tiivistynyt usvaa ja aurinko oli värjännyt taivaanrannan punaiseksi. Vaikutti siis erittäin lupaavalle. Kurvasin nopeasti paikalle ja pelkäsin, että en ehdi tarpeeksi ajoissa. Otin muutaman kuvan jo Haltialan tien varrelta ja sitten ajoin parkkipaikalle. Yritin nopeasti katsella mistä saisi parhaan otoksen aikaiseksi ja huomasin hiihtoladun halkovan peltoa suoraan auringonlaskun suuntaan. Suuntasin siis hiihtoladulle ja sain siinä samalla muutaman ihmettelevän katseen paikalliselta murtsikkahiihtäjältä.
Matkassa oli K-7, DA 12-24mm obiska ja monopod. Noin sata metriä tieltä ladun vierellä näkyi kuvan pensasmainen puu ja kävelinkin hieman lähemmäksi, koska ajattelin sen tuovan hieman enemmän sisältöä kuvaan. Yritin sommittella kuvan niin, että punainen taivaanranta hallitsisi kuvan oikeata reunaa ja latu yhdessä puu kanssa kuvan vasenta puolta. Latu toimisi samalla katseen suuntaajana syvemmälle kuvaan. Lopputulos on sommittelun osalta ihan onnistunut. Polttoväli oli tässä 24mm ja suljinnopeus 1/8 sekuntiin, mikä riitti juuri ja juuri monopodin kanssa suht terävään lopputulokseen. Siinä pakkasessa ja kokemuksen puutteessa kuva jäi kuitenkin hieman alivalottuneeksi ja jouduin nostamaan valotusta jälkikäsittelyssä. Näin ollen tekninen lopputulos ei ole ihan paras mahdollinen. Kohina oli näkyvää ja yritinkin siistiä sitä parhaani mukaan.
Vaikka kuva ei siis teknisesti ole ehkä täydellinen, niin tykkään kuvan tunnelmasta ja värimaailmasta. Loppupeleissä kuvauspäivä siis kääntyi positiivisen puolelle, kun sain muutamia muitakin ihan hyviä otoksia aikaiseksi.
Oheinen kuva pääsi flickr blogin Your Best Shot 2010 Let it Snow kuvagalleriaan ja sitä kautta kuva on saanut paljon katseluja osakseen. Ajattelin tässä illan ratoksi kirjoittaa lyhyesti kuvan syntyhistoriasta. Kuva on omasta mielestä yksi onnistuneimmista teoksistani - ei ehkä teknisesti, mutta tunnelmaltaan ja satuin kerrankin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Viime helmikuussa oli aurinkoinen talvipäivä ja lähdin töistä hieman aikaisemmin kuvailemaan. Otin suuntimaksi Tuusulajärven, kun en ollut siellä päin koskaan käynyt. Ajattelin, että sielä voisi olla potentiaalisia auringonlaskun kuvauspaikkoja. Paikan päällä totesin kuitenkin, että aurinko oli tylsän pilviverhon takana eikä maisema länsirannalla ollut sillä säällä mikään kovin erikoinen. Räpsin muutaman otoksen, mutta aika nopeasti totesin, että turha täällä on pitempään jäykistellä. Pakkasta oli aika tuhdisti, joten lähdin kotia päin hieman pettyneenä päivän saaliiseen.
Matkalla Tuusulantiellä huomasin, että Haltialan pelloille oli tiivistynyt usvaa ja aurinko oli värjännyt taivaanrannan punaiseksi. Vaikutti siis erittäin lupaavalle. Kurvasin nopeasti paikalle ja pelkäsin, että en ehdi tarpeeksi ajoissa. Otin muutaman kuvan jo Haltialan tien varrelta ja sitten ajoin parkkipaikalle. Yritin nopeasti katsella mistä saisi parhaan otoksen aikaiseksi ja huomasin hiihtoladun halkovan peltoa suoraan auringonlaskun suuntaan. Suuntasin siis hiihtoladulle ja sain siinä samalla muutaman ihmettelevän katseen paikalliselta murtsikkahiihtäjältä.
Matkassa oli K-7, DA 12-24mm obiska ja monopod. Noin sata metriä tieltä ladun vierellä näkyi kuvan pensasmainen puu ja kävelinkin hieman lähemmäksi, koska ajattelin sen tuovan hieman enemmän sisältöä kuvaan. Yritin sommittella kuvan niin, että punainen taivaanranta hallitsisi kuvan oikeata reunaa ja latu yhdessä puu kanssa kuvan vasenta puolta. Latu toimisi samalla katseen suuntaajana syvemmälle kuvaan. Lopputulos on sommittelun osalta ihan onnistunut. Polttoväli oli tässä 24mm ja suljinnopeus 1/8 sekuntiin, mikä riitti juuri ja juuri monopodin kanssa suht terävään lopputulokseen. Siinä pakkasessa ja kokemuksen puutteessa kuva jäi kuitenkin hieman alivalottuneeksi ja jouduin nostamaan valotusta jälkikäsittelyssä. Näin ollen tekninen lopputulos ei ole ihan paras mahdollinen. Kohina oli näkyvää ja yritinkin siistiä sitä parhaani mukaan.
Vaikka kuva ei siis teknisesti ole ehkä täydellinen, niin tykkään kuvan tunnelmasta ja värimaailmasta. Loppupeleissä kuvauspäivä siis kääntyi positiivisen puolelle, kun sain muutamia muitakin ihan hyviä otoksia aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti